Ranta sai hiljattain Karjalan ympäristöaktivisteilta raportin, joka koski Kondopozhskin piirissä sijaitsevan makean veden kalankasvatusyrityksen vakavaa ekologista rikkomusta. Heidän mukaansa yritys on hävittänyt jätteitä ympäristömääräysten vastaisesti. Aktivistit havaitsivat laitoksella voimakasta hajua, ylivuotavia jäteastioita ja roskia hajallaan sekä laitoksella että läheisessä metsässä. Tällainen huono jätehuolto vaarantaa paikallisen maaperän ja veden laadun ja voi vaikuttaa alueen lähellä asuvien asukkaiden terveyteen.
Kondopozhskin piirissä sijaitsevan "Meliorator"-taimenviljelylaitoksen tuotantojätettä. Paikallisten ympäristöaktivistien toimittama kuva
Aktivistit keskustelivat myös paikallisen kalastajan kanssa, joka kertoi merkittävästä muutoksesta alueen vesiekosysteemissä. Sen jälkeen, kun kalanviljelylaitokset aloittivat toimintansa alueella, muikku, joka on puhtaiden, kylmien pohjoisten järvien alkuperäinen kalalaji, on kadonnut näistä vesistä. On syytä huomata, että vendanssi liittyy läheisesti karjalaisiin perinteisiin käytäntöihin. Sen katoaminen korostaa, miten ympäristön laiminlyönti voi vaikuttaa suoraan Karjalan alkuperäisväestön kulttuurisiin oikeuksiin ja perintöön.
Valitettavasti tämä tapaus ei ole yksittäistapaus. Ympäristövahingot ovat edelleen laajalle levinneet koko Karjalassa. Alueen järviin kohdistuu paineita ylikansoitetuista kalanviljelylaitoksista, liikakalastuksesta ja suodattamattomista teollisuusjätteistä. Myös Karjalan metsiä on vuosikymmenien ajan hyödynnetty voimakkaasti, mikä on johtanut biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen, maaperän huonontumiseen ja veden luonnollisen kierron häiriöihin, jotka heikentävät entisestään alueen hydrologista tasapainoa.
Teollinen toiminta lisää merkittävästi yleistä ekologista ongelmaa. Sellutehtaat, kaivostoiminta, metallurgiset tehtaat, telakat ja louhokset päästävät saasteita, jotka saastuttavat maaperää, ilmaa ja vettä. Yhdessä nämä teollisuudenalat aiheuttavat happamoittavia päästöjä, raskasmetallien aiheuttamaa saastumista ja ravinteiden ylikuormitusta, joilla kaikilla on pitkän aikavälin seurauksia alueen hitaasta veden uusiutumisnopeudesta ja kylmästä ilmastosta johtuen.
Saastumisen vaikutukset ulottuvat Karjalan rajojen ulkopuolelle. Onega-järvestä peräisin olevat epäpuhtaudet valuvat Laatokan järveen ja lopulta Suomenlahteen, mikä pahentaa Itämeren jo ennestään haurasta tilaa. Ilman epäpuhtaudet kulkeutuvat rajojen yli, ja kaloihin ja lintuihin kertyvät myrkyt leviävät edelleen muuttoliikkeen kautta. Nämä rajat ylittävät vaikutukset osoittavat, miten paikalliset ympäristöongelmat voivat kasvaa alueellisiksi haasteiksi.
Karjalan tilanne osoittaa ympäristönsuojelun, kansanterveyden ja kulttuurin säilyttämisen välisen syvän yhteyden. Paikalliselta rikkomukselta näyttävä tilanne kuvastaa paljon laajempaa, alikontrolloidun teollisen toiminnan ja heikon ympäristövalvonnan mallia. Kumulatiivinen vaikutus uhkaa sekä luonnonympäristöä että suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuriperinteitä, jotka ovat eläneet vuosisatojen ajan sopusoinnussa näiden maisemien kanssa.
Karjalan ekosysteemien suojelu on siis sekä paikallinen että kansainvälinen velvollisuus. Avoimuuden, vastuullisuuden ja vahvan ympäristösääntelyn varmistaminen on välttämätöntä. Terveellinen ympäristö on perusoikeus, joten jatkuva järjestelmällinen laiminlyönti on selkeä rikkomus tätä oikeutta vastaan.