Lokakuun21. päivänä 2025 tuli tietoon, että Venäjän federaation Ukrainan maihinnousuun, jota kotimaassa kutsuttiin "erityiseksi sotilasoperaatioksi", osallistunut entinen sotilas oli nimitetty Karjalassa sijaitsevan Periodika-kustantamon varajohtajaksi. Päätös saattaa vaikuttaa hallinnolliselta. Karjalan laajemmassa poliittisessa ja kulttuurisessa kontekstissa tämä kehitys herättää kuitenkin vakavaa huolta.
Periodika on pitkään ollut tärkein karjalan, vepsän ja suomen kieltä ja kulttuuriperintöä turvaava kustannuslaitos suomalaisella maaperällä. Entisen taistelijan, jonka tausta juontaa juurensa ideologisesti latautuneesta konfliktista, nimittäminen tällaisen instituution johtotehtäviin on merkki mahdollisesta muutoksesta instituution tehtävässä ja painopisteissä.
Psykologiselta ja organisatoriselta kannalta katsottuna suoraan asepalveluksesta, erityisesti valtion ideologialla perustellusta konfliktista, siirtyvät henkilöt tuovat usein mukanaan hierarkkisen, komentokeskeisen maailmankuvan. Vaikka tämä ajattelutapa voi toimia tehokkaasti jäsennellyssä sotilaallisessa ympäristössä, se on omiaan tukahduttamaan vuoropuhelun, luovuuden ja moniarvoisuuden, joista kulttuuri- ja kieli-instituutiot ovat riippuvaisia. Kustannusyhtiössä, joka on omistautunut ilmaisun moninaisuudelle ja alkuperäiskansojen identiteetin säilyttämiselle, tällainen lähestymistapa saattaa vaientaa sisäisen keskustelun, rajoittaa toimituksellista vapautta ja suunnata luovan toiminnan painopistettä kohti kertomuksia, jotka ovat linjassa vallitsevan valtiollisen ideologian kanssa paikallisen kulttuurin säilyttämisen sijasta.
Nikita Tkachenko, nimitetty Periodikan apulaisjohtajaksi.
Järjestelmällisellä tasolla tämä nimitys kuvastaa laajempaa kulttuurin välineellistämisen prosessia, joka on dokumentoitu kaikkialla Venäjän federaatiossa viime vuosina. Kulttuuri- ja koulutuslaitoksia käytetään yhä enemmän edistämään ideologista yhdenmukaisuutta ja vahvistamaan käsitystä "yhtenäisestä venäläisestä maailmasta". Asettamalla niin sanotun "sotilaallisen erikoisoperaation" lojaalin veteraanin Periodikan johtoon valtio saa tehokkaasti valvontamekanismin Karjalan tärkeimpään alkuperäiskielisten tiedotusvälineiden kustantajaan. Vaarana on, että Periodika voi vähitellen muuttua kulttuurin säilyttämisen foorumista keskitetyn viestinnän kanavaksi. Alustaksi, joka asettaa venäläiset historialliset kertomukset ja valtiolliset symbolit paikallisten perinteiden ja kielten edelle.
Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että Periodika on valtion omistama laitos, jonka toimituksellinen vapaus on jo nyt rajallinen. Kustannusyhtiö toimii jo nyt hallinnollisten elinten jatkuvan valvonnan alaisena, ja ne valvovat sen julkaisuja varmistaakseen niiden yhdenmukaisuuden virallisten kertomusten kanssa. Tämän vuoksi päätoimittajien ja toimittajien on oltava erittäin varovaisia aiheiden valinnassa ja vältettävä kaikkea sellaista aineistoa, joka voitaisiin katsoa poliittisesti "teräväksi" tai kriittiseksi valtion politiikkaa kohtaan. Tämä valppauden ja itsehillinnän ympäristö on johtanut hienovaraiseen ja sitkeään itsesensuuriin, jossa kulttuurin säilyttämisen on oltava rinnakkain valtion viranomaisten hyväksymän tarpeen kanssa. Vaikka tällaiset olosuhteet eivät ole suoraa sensuuria, ne kaventavat tehokkaasti tilaa avoimelle kulttuuriselle ja kielelliselle ilmaisulle. Äskettäin nimitetty, valtiolle uskollinen apulaisavustaja saattaa kuitenkin muuttaa itsesensuurin valtion valvomaksi sensuuriksi.
Tämän päätöksen syvempien vaikutusten ymmärtämiseksi on tärkeää palauttaa mieleen tapahtumien sarja, joka heikensi Periodikaa ennen tätä nimitystä.
Loppuvuodesta 2024 ilmestyi raportteja, joiden mukaan Periodika joutui kärsimään merkittävistä rahoitusleikkauksista, mikä herätti julkisuudessa huolta siitä, että se saattaisi joutua lopettamaan karjalan-, vepsän- ja suomenkielisten lehtiensä julkaisemisen. Paikalliset aktivistit selvittivät, että täydellistä lakkauttamista ei odotettu, mutta että lehtien kokoa pienennettäisiin ja ne painettaisiin mustavalkoisina eikä värillisinä. Tästä huolimatta leikkauksia pidettiin mielivaltaisina ja perusteettomina, koska kustantamon talousarvio oli jo hyväksytty. Samoihin aikoihin Periodikan kyltti poistettiin rakennuksen sisäänkäynnistä, minkä monet tulkitsivat symboliseksi yritykseksi vähentää kustantamon julkista läsnäoloa.
Vuoteen 2025 mennessä sisäiset vaikeudet olivat kärjistyneet. Työntekijät vetosivat julkisesti apuun ja paljastivat, että monet työntekijät olivat joutuneet irtisanoutumaan kestämättömän alhaisen palkkatason vuoksi. Jäljelle jääneet työntekijät lähettivät paikallisille viranomaisille kollektiivisen kirjeen, jossa he pyysivät palkankorotusta, jotta palkka vastaisi vähintään alueellista vähimmäispalkkaa. Heidän pyyntönsä hylättiin. Erään nimettömänä pysyttelevän paikallisen aktivistin mukaan riittämätön palkkaus on ollut valtion rahoittaman kustantajan pitkäaikainen ongelma. Tällaiset olosuhteet rikkovat Venäjän federaation kansainvälisiä velvoitteita, erityisesti taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 7 artiklan a kohdan ii alakohtaa, jossa taataan oikeudenmukainen palkka, joka takaa työntekijöille ihmisarvoisen toimeentulon itselleen ja heidän perheilleen.
Periodikan ulko-ovi silloin ja nyt
Periodikan taloudellinen heikentyminen ja valtion kasvava keskittyminen venäläisen kulttuurin valta-aseman edistämiseen ovat saaneet monet tarkkailijat epäilemään, että Karjalan tärkeimmän kulttuuri-instituution riippumattomuutta pyritään murentamaan tarkoituksellisesti. Jatkuvan taloudellisen paineen, itsesensuurin ja nyt ideologisen lojaalisuuden muokkaaman johdon alla Periodikan rooli suomalaisen identiteetin vartijana näyttää olevan yhä enemmän vaarassa.
Se, mikä on pitkään toiminut karjalaisen, vepsäläisen ja suomalaisen kulttuurin elävänä arkistona, saattaa näissä oloissa muuttua kulttuurisen assimilaation välineeksi. Entisen sotilaan nimittäminen johtavaan virkaan ja kustantamon asteittainen taloudellinen ja hallinnollinen heikentäminen eivät viittaa sattumaan vaan jatkuvuuteen - jatkuvaan pyrkimykseen vahvistaa valtion vaikutusvaltaa alkuperäiskansojen itseilmaisun ja kielellisen selviytymisen puolesta toimiviin instituutioihin.
Periodikan aseman heikkeneminen herättää vakavaa huolta Karjalan alkuperäiskansojen kulttuurisista oikeuksista. Kansainvälisissä sopimuksissa, kuten ICCPR:ssä ja CESCR:ssä, suojellaan alkuperäiskansojen oikeutta ylläpitää, harjoittaa ja edistää vapaasti kulttuuri-identiteettiään. Kaikki poliittiset tai hallinnolliset päätökset, jotka heikentävät Periodikan kykyä palvella karjalaisia, vepsäläisiä ja suomalaisia yhteisöjä, merkitsevät näin ollen näiden perusihmisoikeuksien loukkausta.