Mitä tapahtuu, kun alkuperäiskansojen suojelemiseksi suunnitellut mekanismit jätetään huomiotta? Suomalais-ugrilaisten Merya-kansan tilanne on hyvä esimerkki. Huolimatta yksilöistä, jotka säilyttävät etnisen identiteettinsä ja työskentelevät aktiivisesti kulttuurinsa, kielensä ja historiansa säilyttämiseksi, merjalaisia ei ole virallisesti tunnustettu erilliseksi ryhmäksi. Venäjän federaation viranomaiset eivät myönnä heille "pienen alkuperäiskansan" asemaa, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan hakea kansainvälistä suojelua ja saada eloonjäämisensä edellyttämää tunnustusta.
Aikana, jolloin Venäjän federaation vallitsevaan kulttuuriin sulautuminen on voimakasta, alkuperäiskansojen kansainvälinen tunnustaminen, olipa kyse sitten pienistä tai nimellisistä alkuperäiskansoista, on elintärkeää niiden identiteetin turvaamiseksi. Merjalaisten oikeuksia ei tällä hetkellä kunnioiteta. Kansainvälisten normien näkökulmasta virallisen tunnustuksen puute loukkaa heidän oikeuttaan kulttuuri-identiteettiin, joka perustuu ICCPR:n 27 i artiklaan, jossa suojellaan etnisiä vähemmistöjä siltä, että heiltä riistetään kulttuuri, kieli ja yhteisö. Lisäksi viranomaiset toimivat syrjivästi, kun ne eivät ota huomioon merja-kansan olemassaoloa, mikä on ristiriidassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 26ii artiklan kanssa.
Todellinen tragedia ei kuitenkaan ole ainoastaan kansainvälisten normien rikkominen vaan myös ne konkreettiset seuraukset, joita Merya-yhteisö joutuu kohtaamaan. Merjalaisten historiallisilta alueilta - Jaroslavlin ja Kostroman alueilta ja niitä ympäröiviltä alueilta - on kadonnut historiallisia ja kulttuurisia kohteita, jotka ovat ratkaisevia paikallisen kulttuuri-identiteetin ja väestön etnisen muistin säilyttämisen kannalta. Äidinkieltä ei ylläpidetä eikä kehitetä, vaikka sen opiskeluun ja elvyttämiseen sitoutuneet aktivistit ovat omistautuneet sille. Merjan perinteitä omaksutaan usein tai vääristellään venäjänkielisiksi, mikä vääristää yleistä käsitystä ja edistää kansan hävittämistä. Vaikka yli sata virallisesti rekisteröityä merjalaista ja vielä useampi tunnistaa itsensä merjaksi, heitä ei ole tunnustettu virallisesti, minkä vuoksi heitä ei suojele kansallinen eikä kansainvälinen lainsäädäntö.
Aikaisempi työmme etnosidosta korostaa kulttuurin poistamisen vakavuutta; jatkuva laiminlyönti ja piittaamattomuus merjalaisten suhteen on selvä tapaus meneillään olevasta etnosidosta, jolla on syvällisiä seurauksia heidän kielensä, perinteidensä ja identiteettinsä säilymiselle.
Huolimatta virallisen tunnustuksen puutteesta ja siitä, että Venäjän federaatio on kieltäytynyt hyväksymästä YK:n julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista (UNDRIP)iii, merjalaisilla on edelleen oikeus hakea kansainvälistä suojelua. ILO:n yleissopimuksen N:o 169iv 1 artiklan 2 kohdanv mukaan alkuperäiskansoiksi itsensä määrittelevillä henkilöillä on oikeus hakea suojelua ja oikeussuojakeinoja alkuperäiskansoja koskevien UNDG:n suuntaviivojen nojalla sekä vaatia oikeuksien loukkauksia UNDRIP:n nojalla. Merya-kansa ei ainoastaan tunnustaudu alkuperäiskansaksi, vaan sillä on myös tarvittavat todisteet väitteensä tueksi.
Kansainvälisillä instituutioilla on velvollisuus ottaa huomioon merjalaisten kohtaamat haasteet ja ryhtyä toimiin sen varmistamiseksi, että he saavat tarvittavat välineet ja tuen kulttuurinsa ja identiteettinsä suojelemiseksi ja edistämiseksi. Merjalaisten tunnustaminen ja suojelu eivät ole vain lakisääteinen asia vaan moraalinen välttämättömyys, jotta voidaan estää erillisen ja arvokkaan alkuperäisyhteisön häviäminen entisestään.
i Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 27 artikla - Niissä valtioissa, joissa on etnisiä, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, ei tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä saa evätä oikeutta nauttia yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
ii Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 26 artikla - Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, ja heillä on ilman syrjintää oikeus saada lain yhtäläinen suoja. Tältä osin laki kieltää kaikenlaisen syrjinnän ja takaa kaikille henkilöille yhdenvertaisen ja tehokkaan suojan syrjintää vastaan ja takaa kaikille henkilöille yhdenvertaisen ja tehokkaan suojan syrjintää vastaan, joka perustuu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, varallisuuteen tai muuhun asemaan.
iii Yhdistyneiden kansakuntien julistus alkuperäiskansojen oikeuksista hyväksyttiin virallisesti YK:n yleiskokouksessa13 . syyskuuta 2006. Venäjän federaatio pidättäytyi äänestyksestä väittäen, että yleissopimus on ristiriidassa kansallisen lainsäädännön kanssa.
iv Alkuperäiskansoja ja heimokansoja koskeva yleissopimus 1989 (N:o 169). https://normlex.ilo.org/dyn/nrmlx_en/f?p=NORMLEXPUB:12100:0::NO::P12100_ILO_CODE:C169
v Itsemäärittelyä alkuperäiskansaksi tai heimokansaksi on pidettävä perustavanlaatuisena kriteerinä määriteltäessä ryhmiä, joihin tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan.